torstai 10. elokuuta 2017

Kesä yhtä juhlaa


Miten tää aika on näin taas päässyt vierähtämään aivan yhtäkkiä. Viimeksi olen kirjoittanut kesäkuun alussa tänne ja nyt mennään jo kovaa vauhtia elokuuta eteenpäin. No eniveis, tuntuu, että meidän kesä on ollut yhtä juhlaa juhlan perään. 













Kesäkuun juhlinnat alkoi mun hyvän ystävän kolmekymppisillä Uudessakaupungissa. Juhlia vietettiin mökillä. Ilma oli just täydellinen, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Juhlat oli todella rennot ja ihanat. Kävästiin me katsomassa Merefestien zembaloita bar Mugissa. Väkeä oli paljon liikenteessä. 










Uudestakaupungista jouduimme lähtemään jo heti seuraavana päivänä kotiin, koska miehellä oli keikka Pori On The Rock:ssa. Siellä tuli sitten vietettyä lauantaiehtoo. 


























Sitten olikin vuorossa mun
 kolmekymppiset. Oli ihanat ja ikimuistoiset juhlat. Melkein kaikki kutsutut pääsivät kanssani juhlimaan. Eli saman katon alla oli monta hyvää ystävää, harvoin näin on. Olin super onnellinen. Työkaverit olivat järjestäneet ohjelmaa juhliini. Oli iloinen yllätys, koska itse en ollut järkännyt mitään. Paitsi karaokea (mitä ei vissiin koskaan saatu toimimaan) ja beer pongia.







Juhannusta vietin kahden ystäväni kanssa Porissa. He olivat varanneet hotellihuoneen. Pidimme siellä pienimuotoiset juhannusnyyttärit ja suunnistimme keskustaan.


  



Jokavuotinen keskiviikko Jazzit työporukan kanssa kirjurinluodossa oli seuraavaksi vuorossa. Onneksi oli aurinkoinen ilma, joten pääsimme nauttimaan auringosta kirjurinluotoon. Kävimme myös jazzkadulla vähän tanssahtelemassa.





Jazz perjantaina käytiin piipahtamassa miehen kanssa jazzeilla, jonka jälkeen menimme miehen bändin basistin synttäreitä juhlimaan. Ilta jäi aika lyhyeksi meidän osalta, koska miehellä oli aikainen lähtö Tampereelle ystävän polttareihin.





Jazz lauantai. Konsertissa tuli piipahdettu, myöskin kadulla.









Miehen veljen häitä vietettiin Torniossa heinäkuun lopulla. Semmoinen kevyt viikonloppureissu Tornioo ja takaisin.


Huh ja huh. Paljon on menty ja vielä on lisää tiedossa. Onneksi kohta rauhoittuu nää menemiset. Ei vanha enää jaksa. Paitsi huomenna täytyy vielä jaksaa nimittäin mä lähden Turkuun ystävän luokse viikonlopuksi. Aurafesteihin on tarkoitus mennä sekä perjantaina että lauantaina. Voi veljet on luvassa rankka reissu mutta varmasti aivan älyttömän mahrava! Ehkä sunnuntaina vois sit todeta että..

.. TUSKIN TÄLLÄ VARTALOLLA TOISTA SAMANLAISTA KORPIVAELLUSTA SUORITETAAN !

- Laura


torstai 8. kesäkuuta 2017

Auringonsäteitä sadepäivään



Onpa siitä aikaa taas, kun olen viimeksi tänne jotain kirjoitellut. Päivät vaan vilisee ohi ja yhtäkkiä sitä havahtuu, että tuo pikku jätkäkin on jo puoli vuotias! Kohta mun äitiysloma on loppu, justhan se vasta alkoi.














Ensiviikon lauantaina vietetään mun kolmekymppisiä. Mä oon tänään koko päivän leiponut juhlia varten macaroneja valmiiksi pakastimeen. Vaaleanpunaisia tietysti, sitruuna ja mustikka täytteillä. Mä varmaan nään unissakinin ensi yönä niitä, koska valehtelematta valmiita macaron-leivoksia tuli 120kpl!!!! Ehkä lähti taas vähän lapasesta toi tuohu :D Toisaalta vieraitakin on juhliin tulossa jonkin verran eli eiköhän ne leivokset siitä hupene. En halunnut juhliini täytekakkua tms, joten nuo pienet leivokset saavat nyt ajaa kakun virkaa. Hitsin makeita niistä ainakin tuli. Oli niin huippua, kun löysin googlettamalla tiedon, että macaronit voi tehdä valmiiksi pakastimeen ja juhlapäivänä sulattaa. Tossa yksi päivä tuli testattua muuttuuko niiden maku/rakenne pakastimessa, ei muuttunut, ihan yhtä hyviä olivat. Helpottaa niin mielettömän paljon, kun voi tehdä tarjottavia valmiiksi niin paljon kuin vaan on mahdollista. Ja onneksi äiti tulee auttamaan tytärtään hädässä jo hyvissä ajoin. Hän on luvannut hoitaa ruokapuolen. Se on suuri apu.

Tämmösenä sateisena päivänä oli ihana palata noin aurinkoisiin kuviin. Kuvat ovat viime viikon lauantailta. Oltiin silloin lähdössä YO-juhliin. Huomenna lähdemmekin Uuteenkaupunkiin. Siellä on mun lapsuudenystävän kolmekymppiset. Toivottavasti ei sataisi, koska juhlat järjestetään mökillä. Olisi niin kivaa saada viettää aikaa siinä mökin pihalla auringonpaisteessa. Viimeksi kyseisessä mökissä on tullut oltua ala-asteen luokkakokouksessa. Hitsit, siitäkin on jo aikaa. Uudessakaupungissa alkaa huomenna Merefestit. Voipi olla, että sielläkin tulee illalla piipahdettua juhlaväen kanssa, viime kerrasta onkin jo aikaa.  

Nyt lähden Dimmun kaa pienelle lenkille. Raitis ilma tulee tarpeeseen, kun on koko päivän viettänyt uunin ääressä keittiössä. Ihan on nuutunut olo mutta silti mahtava fiilis, kun sain leivokset tehtyä. 

- Laura



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Flunssaa ja kuvia sieltä sun täältä







Tervehdykset täältä sairastuvalta. Mä oon ollu kaameessa (oikeesti ihan ylimegaeriöverikauheessa) räkätaudissa jo reilun viikon ajan ja tää tuntuu nyt kestävän iäisyyden. Ei meinaa olo millään helpottaa vaikka mitä tekis ja miten päin olis. Kuumetta sentään ei enää ole mutta muuten olo on surkea ja veto ihan poissa.
 





Väsy on aivan jäätävä. Oon nukkunu tän reilu viikon aika yhteensä 1-4tuntia/yö. En kertakaikkiaan saa nukuttua. Ja jos saan, niin heräilen koko ajan. Heti, kun menen makaamaan, niin alkaa ihan helvetisti yskittämään ja peli on menetetty. Niin ärsyttävää.

 


 
 
 
  Olen juonut kuumaa, ottanut niitä tippoja mitä lapsena laitettiin sokeripalaan, syönyt kohta paketillisen särkylääkkeitä, pitänyt yön aikana Mynthonia suussa, muutenkin vetänyt Mynthoneita monta askia, syönyt valkosipulia..... Ei auta mikään. Ei sitten mikään. No valvotaan sitten. Kai jossain kohtaan on vaan niin katkipoikkirikki, että yskä ei haittaa yöunia...
 
 
 

  



 

 


 
 
Nyt kun olen itse kipeänä ja todella väsynyt, niin täytyy olla tyytyväinen, että Lucas on suht helppo lapsi. Hän viihtyy myös itsekseen leikkimatolla/lattialla/sitterissä tutkien lelujaan/käsiään/varpaitaan, eli mun ei tarvitse olla kokoaikaa viihdyttämässä. Suuri onni on myös se, että Lucas on vihdoin alkanut nukkua öitään paremmin. Keskimäärin herää enää 1-2 kertaa yössä. Mahtavaa! Silti Lucas on nyt ollut parina päivän hoidossa mammalla ja pappalla, että olen saanut oikein kunnolla levätä. Olen kiitollinen, kun on apua ollut saatavilla miehen ollessa töissä.  







Tämä karvakorva onkin sitten ollut pois kotoa vähän enemmän. Dimmun on nyt parempi olla hoidossa, koska en kykene tekemään pitkiä lenkkejä tässä olotilassa. Mamma ja pappa lellii sitä ja se saa siellä leikkiä koirakaverinsa kanssa. Ei siis varmasti laita yhtään pahaksi, että siellä nyt viettänyt enemmän aikaa ;D
 




















Toisaalta mä olen ehkä itse myös vaikuttanut tän taudin kestoon. Mulla on ollut sovittuja menoja, joita en ole halunnut perua flunssan takia. Viikko sitten olin Uudessakaupungissa äitini luona Lucaksen kanssa, koska kummilapsellani ja hänen siskollaan oli synttärijuhlat. Jouduin viime vuonna jättämään juhlinnat väliin raskauspahoinvoinnin takia, joten nyt en missään nimessä halunnut missata juhlia. 
 
 








Oltiin mieheni kanssa sovittu menneellä viikolla treffit, joten eihän niitä nyt missään nimessä voinut perua flunssan takia. Teki varmasti tosi hyvää sekin mun taudille, kun liian vähissä vaatteissa kuljin pisin kaupunkia. Ulkona näytti niin kauniille ja lämpimälle mutta tuuli oli hiton kylmä. Kiva päivä oli silti :D
 
 
 
 
 
Mitä siis valitan, koska mahdollisesti olen itse tän olotilan itselleni aiheuttanut. Tai ainakin sen, etten nyt pääse millään tästä eroon.
 
- Laura
 
ps. postauksen ensimmäiset kuvat ovat appiukon 60v juhlista. En sentään nyt ole tuolleen tälläytynyt :D #yövaatteetedelleenpäällävaikkakelloonjovaikkamitä.